Selkeä, musta ja kirkastakin kirkkaampi

GLOBAALI – Mahdollisuus hoitaa sähköpostit ja nauttia viihdeteollisuuden tarjonnasta tien päällä on yksi suurimpia työhön ja vapaa-aikaan liittyviä mullistuksia viimeisten sadan vuoden aikana.

Koko touhu menee kuitenkin mönkään, jos aurinko helottaa suoraan näytölle eikä siinä näy muuta kuin heijastuksia. Ongelma on itse asiassa vain pahentunut viime vuosina, kun kännyköissä on siirrytty isoihin kosketusnäyttöihin.

Kirkkaammat näytöt ovat yksi osa ratkaisua. Siksi olemme lisänneet tehoa ja siirtyneet parempiin näyttöratkaisuihin saadaksemme lisää kirkkautta.

Aina vain kirkkaammissa näytöissä on kuitenkin eräs huomattavan huono puoli. Iso, nykyaikainen näyttö vie paljon enemmän tehoa kuin vanhan Nokia 3310 -puhelimen 1,5-tuumainen mustavalkonäyttö. Moni ottaisi mieluusti hiukan himmeämmän ruudun, jos akku sen ansiosta kestäisi pari tuntia pidempään.

Puhelimen käytettävyyttä päivänvalossa oli siis kehitettävä muulla tavoin. Oli keksittävä keino vähentää näytön heijastavuutta. Markkinoilla olevia heijastuksen estäviä pinnoitteet eivät auttaneet tarpeeksi.

Siksi Nokia loi ClearBlack-näytön.

ClearBlack-näyttö perustuu polarisoiviin kalvoihin, jotka estävät heijastukset.

Idea on vähän sama kuin polarisoiduissa aurinkolaseissa. Niillä näkee paremmin eri pintojen kuten ikkunalasin ja vedenpinnan läpi – ja siksi ne ovatkin erityisen kätevät kalastaessa. Polarisointi poistaa heijastumat.

Puhelinten näyttöruuduissa käytetyt polarisoivat kalvot ovat hiukan kehittyneempiä kuin aurinkolasit. Säteet ”prosessoidaan” moneen kertaan niiden osuessa näyttöön ja heijastuessa sieltä pois.

Puhelimen ja näytön välissä on lineaarinen polarisaatiokalvo sekä retardaatiokalvo. Kun valo osuu näyttöön, tapahtuu näin:

1. Säteet osuvat lineaariseen polarisaattoriin, joka polarisoi valon pystysuunnassa. (Polarisaatio tarkoittaa karkeasti ottaen aaltoliikkeen värähtelyn johtamista tiettyyn suuntaan.)
2. Seuraavaksi ne osuvat pyöreään, polarisoivaan retardaatiokalvoon. Se suuntaa valon uudestaan, jolloin siitä tulee oikealle ympyräpolarisoitunutta valoa.
3. Sitten se osuu näyttöön ja ponnahtaa takaisin, ja valon suunta kääntyy kohti vasenta.
4. Valo kulkee taas retardaatiokalvon läpi. Nyt valosta tulee vaakasuoraan polarisoitunutta.
5. Lopuksi se osuu lineaariseen polarisaattoriin, ja koska valo on tässä vaiheessa vaakasuoraan polarisoitunutta, sen kulku estyy.

Miksei näytön oman valon kulku sitten esty? Koska se kulkee vain puolet tästä matkasta, eli valo ei ole polarisoitunutta siinä vaiheessa, kun se osuu viimeiseen suotimeen, ja pääsee siten läpi.

Kuvat: havainnekuva Jamie Sneddon
kuvituskuva: Kevin Dooley

Be Sociable, Share!

•